En tiiä jaksaks lukee tätä mut se jää sit nähtäväks. En osaa viel sanoo miten pitkä täst tulee mut noooh kattoo sitä si XD 

 

Eli... 

1. Toivottavasti sait nukuttuu hyvin

2. Pyysin sun vieressä asuvaa kaveria tulee tarkistaa et oot aamulla hereil että pääset aamul liikkeelle jottet joudu kuseen siitä tai muutakaan

3. Sit ehkä asiaan xD

 

Se mikä me ollaa täs useestikkin todettu, on se et meist on tullu yllättävä lähesii tosi lyhyeen aikaan. Se on vitun ihanaa et löytyy edellee ihmisii joiden kans voi synkkaa samanlailla ku sun kans. 

 Sul on nyt vaikeet, mut sä oikeesti tuut selvii siit. Mä en tiiä kuka, miten moni ja miks ne on satuttanu sua elämäs aikana nii pahasti että oot päässy noin huonoon kuntoon, mut mä lupaan et niin kauan ku sulla itellä on tahtoa ja päättäväisyyttä jatkaa ja selvitä tosta eteenpäin, sä tuut pääsee eteepäi. Mä lupaan auttaa ja tukee sua. Jeesii eroo alkoholista, huonoist ihmisist yms. ja tarvittaes muistaki päihteist.

 Kun mä sanon et frendii jeesitää oli mikä oli, se on aina nii. Mä oon mitä oon ja mun elämä on mitä on, mut mä en oo lähös mihinkää. Jos meiä ystävyydelle tapahtus jotai, se ei oo selkäänpuukotus, mun alote, kenenkään muun sekaantuminen siihen (ainakaan toivottavasti..) vaan korkeintaan sun alotteesta. Ja toivon ettet ihan heti oo kyllästymäs mun olemassaoloon XD

 Sä puhuit siin röökil faktaa… Mä tiiän sust paljon. Tavallaa. Mä kuulostan itserakkaalt ku sanon näin, mut osaan lukee ihmisii ja oon ylpee siitä. Se on ihan kätevä taito. Mut se mikä on mahotonta, on lukee mua ellei mua opi tuntee juurta jaksaen läpikotasin. Eikä varmaa kukaa tuu siihen koskaa pystyy. Ehken itekkää. Mut ei must sen enempää. 

 Elikkäs joo mä oon pystyny välillä lukee sua ku avointa kirjaa, ja se mitä nään on välillä aika surullista. Mut siit ei oo mahoton päästä eroon. Jos sä vaan haluut niin, ja mä oikeesti lupaan auttaa jos vaan haluut sitä. Sano vaa, niin oon paikkalla.

 Sit sä varmaa haluut tietää mitä mä nään. Mä nään elämää pakenevan nuoren jonka olo on nurkkaan ajettu. Mä nään että sua sattuu ja sua on satutettu tosi syvästi. Oot ilmeisesti aika huono luottaa ihmisii mut sä yrität uskaltaa luottaa, mut epävarmoin askelin. Ja jos oikein tulkitsin, se elämän oppi mihin oot kasvanu, on että palvelus palveluksesta välittömästi. Se mitä sanoin sulle käytäväl oli se et mä autan ja uskon et niin säkin joskus mua jos oon pahas jamas. Sä et ehkä ite huomaa sitä mut sun eleet, monet niist kertoo jo heti et sulla ei oo kaikki fine. Ja jos mä kysyn onks sul kaikki fine, mä huomaan jos sä valehtelet. Ja kysyn jos huomaan et sille on tarvetta. Sun eleet ja tavat, ne on hätähuutoja. Tunnistan ne koska mulla on ollu samanlaista.

 Mä en oleta enkä odota sulta mitää. Sun ei tarvii pahotella mitään. Sä et oo mulle velkaa yhtään mitään. Haluun vaa ainoastaan et sun ois parempi olla, koska välitän susta. Mulle ystävät on kun perhe. Mulle on myös iso juttu ku oot sanonu miten paljon luotat muhun. Ja ne sun illan viestit oikeesti kosketti. Oot persoona jota arvostan ja nään et sulla on toivoa. Sä et oo menetetty tapaus. 

 Joskus sä tuut viel toivottavasti ymmärtää miten mä oon näin varma siitä että sä selviit. Nyt mä tiiän varmaks vaan sen et sä oot jaksanu tänne asti, ja sä tuut jaksamaan. Se voi vaatii enemmän ku mitä luulet voivas antaa, mut sä pystyt siihen. I know that. Oot sitkee äijä. Pidä ittes sellasena.

 Ei kukaa väitä et elämä ja täysikäistyminen ois helppoo. Se “aikuisuus” ei tuu luonnostaan, se opitaan pala palalta elämän mittaa. 

 Enkä aio valehella sulle, kirjotan tätä kyynel silmäkulmassa hiaman täristen kellon ollessa kolme yöllä enkä saanu mielenrauhaa ennen ku alotin kirjottaa tätä sulle. Toivon et tää ei oo turhaa kirjotettu. Toivon tän avaavan sulle ehkä jopa uusia näkökulmia asioista. Tiiän enemmän asioita ku haluisin myöntää tai tuon esille. Mut joskus niistä on hyötyäki. Toivon myös etten tuu vahingossakaan pettää sun luottamusta. Oot tärkee mulle ja monelle muulle. Muistakki se.

 Jos jaksoit lukee tänne asti ja mikäli oot heränny tarpeeks aikasin, tuu vaik tätä kautta aamulla nii passaan aamukessun :D

 Koko vuoden mua on vaivannu kaikki uutiset näistä pahoinpitelyistä yms mitkä on yhä nuorempien ja nuorempien tekemiä. Joten otetaas ekana siitä aiheesta koppi.

 Pahoinpitelyt. Imatra, vantaa, liperi ja jyväskylä. Kyseessä peruskoululaisia. Lievätkö kaikki jopa alle 15 kesäisiä.

 Mikä menee pieleen niin pahasti kun kiusaaminen ja sanaharkka muuttuvat käsirysyksi? Sitä miettii jokainen selväjärkinen, eli sellainen joka ei jaa materiaalia vastaavanlaisista tilanteista niille nauraen. Jokainen näistä on päätynyt pahoinpitelyyn. 

 Imatralla nuori hakattiin sairaalakuntoon ja kyseinen video levisi kulovalkean tavoin mm. snäpin syövereissä käyttäjältä käyttäjälle. Pahoinpitelijän puhelinnumeroa ja osoitetta jaettiin pitkin someja, samoin hänen vanhempiensa yhteystietoja ellen väärin muista. Moni oli sitä mieltä että kiusaajan perhe pitäisi uhkailla ja pahoinpidellä koska heidän lapsestaan oli tullut kiusaaja. Ei! Kyse ei aina edes ole kasvatuksesta. Nuoren kasvu ja kehitys on toki sidoksissa siihen millainen kasvuympäristö on mutta nuorella voi olla kaikki paremmin kuin monella muulla, ja silti kasvaa ns. pilalle. Jokainen kumminkin on oman elämänsä ohjaksissa ja vaikkei sitä vanhempi haluis sisäistääkkää aina, on se sinun rakas pieni kullannuppusi myös paljon omatoimisempi kuin haluut ees ajatella ja omilla teoillaan valintoineen vastuussa siitä millaiseksi tulee. Mutta tapauksesta, ihmiset asettuivat puolueellisiksi. Varjostivat osallisia yms ja etsivät käsiinsä kaiken negatiivien j´henkilöistä. Puolustettiin kiusaajaa tai kiusattua, kukaan ei kommentoinut mitään neutraalia siltä väliltä. Monen mystoryssa huomasi että jos kallistui jompaankumpaan ääripäähän, sai heti itselleen jäätävän syyttely ja kinavyöryn aiheesta. Itse kirjoitin omaan mystoryyni että ihmisten pitäisi antaa asioitten vaan olla. Se mitä tapahtu imatralla oli varmasti jo kaikilla tiedossa viranomasista ja perheistä puhumattakaan. Kirjoitin muistaakseni myös että on turha jakaa niitä yhteystietoja ja uhitella perheitä kun tilanne ei liity niihin mitenkään. Että turhaa heittelevät kapuloita rattaisiin.

 Vantaan pahoinpitely. No se onki sit jo sen verran tuoreempi. Mut melkeepä samaa rataa hommat kulki. Oli nuoria, oli kärhämää, toinen pahoinpideltiin tajuttomaksi. Siitä mulla ei pahemmin oo tietoa kun näistä on kuultu mut ei näihin oo jaksanu sen enempää perehtyykkää. Menis ikä ja terveys käydä kaikki vastaavanlaiset tapaukset lävite koska jostain syystä samanlaista tapauksia tulee kokoajan esiin. Omasta mielestä on aika huolestuttavaa kuinka tollasetki vaan yleistyy kokoajan.

 Sitten ois vielä Liperi ja Jyväskylä. Otetaas eka kumminki Liperi. Pahoinpitely koulussa jossa osalliset 13 vuotiaita. Toine nii huonos kunnos et tarvi sairaalahoitoa tai jotain hoitoa ylipäätään sen seurauksena...

 Ja viimesenä muttei vähäisimpänä on kumminki jyväskylä. 15 kesänen jantteri oli mennyt tikkakoskella tiputtamaan tai varmaan työntämään alas 14 metristä toisen nuoren, joka oli itse 10 vuotias. Ei tälläsis oo mitään järkee.

 

 Rehellisesti? En oo varma edes miks halusin kirjottaa tästä näin, mutta pointtina oli et kaikki tollanen yleistyy nuorten parissa ja ihmisten pitäs herätä ymmärtämään se et tälläset vois ehkästä kattomalla oman muksunsa perään vaik haluiski olla hyvä vanhempi sen suhtee et antaa muksulleen vapauksia välttäen eripurat. Mut ylipäätään, tollanen yleistyy teki vaikka ja mitä. Kaikki on tehny tyhmyyksii ja tulee tekee, mut se on inhimillisyyttä. Mutta ton luokan tyhmyydet on todellakin tyhmyyttä parhaimmillaa ja kiusaamista. 

 En ymmärrä ihmisiä jotka pitää tollasia tekoja hauskana. Jos sä teet jollakkin jotain, se seuraa sua koko sun ikäs. Pahimmillaa se ajaa kiusatun riistää henkensä, ja aikanaanteosta riippuen ehkä myös kiusaajanki samaan pisteeseen jossa ei kestä enään taakkaansa. Joskus jopa kiusaajasta tulee kiusattu ja sama rumba alkaa alusta. Päätöntä touhuu...

 

 MUTTA nää on vaan mun näkemyksiä ja mielipiteitä. Joku ottanee itteensä mut yritän silti asiat ilmaista mahollisimman neutraalisti. Tää e oikee pointtii taida tuoda esii mut tulipaha vähä purettuu.

Tarinaa, vai elämänkertaa, fiktiota vai faktaa, kirjakieltä vai puhekieltä, turhaa lörpöttelyä... No sitä nyt ehkä ainakin. 

 On tullut kirjoiteltua paljon eri asioiden yhteydessä. Nyt mietin jälleen jos alkaisi enemmän tai vähemmän asiaa kirjoittamaan vaikka kukaan näillekkään sivuin tuskin enään pahemmin eksyykään. Ehkä yksi epäonninen tämänkin löytää luettavakseeen.

 Kirjoittainen on osalle elämäntapa purkaa asioita ja mieltään. Samaa roolia ajaa musiikki tai piirtäminen, tai ehkä salilla ravaaminen. Kaikkiin näihin olen itsekkin syyllistynyt mutta kiitos muutaman viimeisimmän vuoden jäljelle on jäänyt niin huonot voimavarat että jaksan ehkä juuri ja juuri kirjoittaa samalla huudattaen musiikkia kuulokkeista. 

On koomista miten elämästäkin löytyy paljon materiaalia mistä inspiroitua, mutta silti pää lyö tyhjää. Aina ei onnista. Tyhjä paperi tai ruutu on aina yhtä petollinen. Se vaatii monta ajatusta että saa edes aloitettua ja sama ajatus muuttuu useita kertoja ennen kuin se kelpaa. Aina voi olla suunnitelmia ja pläänejä mutta niillä on oltava varaa noyrtyä uuden ajatuksen tieltä. Suunnitelmat voi aina muuttua ja siihen on varauduttava. Osa ei edes kiinnitä huomiota siihen.

 Saatan itsekkin tänne nyt kirjoittaa parina päivänä mutta yhtäkkiä saatankin saman päivän aikana julkaista parikin tekstiä mikäli ideaa riittää, ja ehkä jossain kohti olla laittamatta mitään hetkeen. Sellasta se elämä vaan joskus on.