Tarinaa, vai elämänkertaa, fiktiota vai faktaa, kirjakieltä vai puhekieltä, turhaa lörpöttelyä... No sitä nyt ehkä ainakin. 

 On tullut kirjoiteltua paljon eri asioiden yhteydessä. Nyt mietin jälleen jos alkaisi enemmän tai vähemmän asiaa kirjoittamaan vaikka kukaan näillekkään sivuin tuskin enään pahemmin eksyykään. Ehkä yksi epäonninen tämänkin löytää luettavakseeen.

 Kirjoittainen on osalle elämäntapa purkaa asioita ja mieltään. Samaa roolia ajaa musiikki tai piirtäminen, tai ehkä salilla ravaaminen. Kaikkiin näihin olen itsekkin syyllistynyt mutta kiitos muutaman viimeisimmän vuoden jäljelle on jäänyt niin huonot voimavarat että jaksan ehkä juuri ja juuri kirjoittaa samalla huudattaen musiikkia kuulokkeista. 

On koomista miten elämästäkin löytyy paljon materiaalia mistä inspiroitua, mutta silti pää lyö tyhjää. Aina ei onnista. Tyhjä paperi tai ruutu on aina yhtä petollinen. Se vaatii monta ajatusta että saa edes aloitettua ja sama ajatus muuttuu useita kertoja ennen kuin se kelpaa. Aina voi olla suunnitelmia ja pläänejä mutta niillä on oltava varaa noyrtyä uuden ajatuksen tieltä. Suunnitelmat voi aina muuttua ja siihen on varauduttava. Osa ei edes kiinnitä huomiota siihen.

 Saatan itsekkin tänne nyt kirjoittaa parina päivänä mutta yhtäkkiä saatankin saman päivän aikana julkaista parikin tekstiä mikäli ideaa riittää, ja ehkä jossain kohti olla laittamatta mitään hetkeen. Sellasta se elämä vaan joskus on.